1 johdanto (uutta tekstiä alla, uusin 21.2.2016)

Työtä-otsikon alla kirjoitan niistä työn kehittämisen, työterveyden ja -turvallisuuden teemoista ja kysymyksistä, joita kohtaan tutkimushankkeessa. Huomaan, että huolellinen kirjoittaminen ja taustojen selvittäminen vie paljon aikaa. Valitsen kevyen ja henkilökohtaisen genren kirjoittamiseen, mikä tietysti sopii tämmöiseen sosiaaliseen mediaan. Ajatuksia ja kysymyksiä on paljon, aikaa vähän. Yritän kirjoittaa edes jotain!

Mietin myös kirjoittamisen eettisyyttä. Niin kuin osallistavassa tutkimuksessa ja kehittämisinterventioissa aina, nytkin kohtaan monenlaisia työpaikkojen ja ihmisten asioita joiden en voi olettaa olevan mitenkään julkista tietoa. Toisaalta, tämä on upea tilaisuus minulle päästä näkemään ei vain tutkimusmaailmaa, vaan myös käytännön työelämää Brasiliassa. Olen päätynyt siihen että kirjoitan anonyymisti ja yleistäen, ilman henkilöiden ja paikkojen nimiä ainakin toistaiseksi, ja elleivät jotkut ihmiset toisin halua. Ja tietysti vastaan itse kirjoituksistani.

Tehtäväni tutkimushankkeessa on tukea sellaisia kehittämisinterventioita, joilla osallistavasti työntekijöiden kanssa tuotetaan uusia käytäntöjä, sosiaalisia innovaatioita, työn kehittämiseksi ja työterveyden ja -turvallisuuden parantamiseksi. Sovellettava lähestymistapa on Helsingin yliopistossa kehitetty kehittävä työntutkimus, tarkemmin sanottuna  muutoslaboratoriomenetelmä. Tuen myös interventioihin liittyvää tieteellistä kirjoittamista.

Lokakuun alussa tutkimushanke järjesti viikon kestävän koulutuksen muutoslaboratoriomenetelmästä, jonka veti kokenut professori Suomesta. Kurssilaisia oli 25, suuri osa ison tutkimushankkeemme tutkijoita mutta myös muita yliopistosta, Fundacentrosta ja sotealalta. Kurssi oli englanniksi mutta paljon puhuttiin myös portugalia. Luentojen ohella tehtiin paljon ryhmätöitä. Jokaisella ryhmällä oli oma, todellinen kehittämisinterventionsa, jonka valmistelua, tavoitteita ja menetelmiä he suunnittelivat. Ryhmätöiden purun yhteydessä keskusteltiin paljon.

Muutoslaboratorio on portugaliksi Laboratório de Mudança, lyhyesti LM (lausutaan eliemi).

Kurssin ja myös tutkimushankkeen tällä hetkellä käynnissä olevat tai alkavat kehittämisinterventiot ovat:

1. Kunnallisen työsuojelutoimiston uusien käytäntöjen tukemis- ja arviointi-interventio. Tämä on jatkohanke edelliselle interventiolle, jossa uusi toimintamalli käytäntöineen kehitettiin.

2. Ala-asteen koulun opettajien työn kehittämisinterventio. Mukana on kunnallinen työterveyslääkäri,  joka tekee aiheesta väitöskirjaansa.

3. Rajanylityslaboratorio yliopiston tiedekunnan ja siihen liittyvän koulutuksellisen terveyskeskuksen välillä. Siinä paneudutaan keskinäisen yhteistyön kehittämisen mahdollisuuksiin ja hyötyihin puolin ja toisin.

4. Erään kaupungin verkostomaisen koruteollisuuden kehittäminen. Kodeissa tehtävään alihankittuun valmistukseen liittyy ympäristö- ja terveysriskejä ja lapsityövoiman käyttöä.

5. Erään kaupungin jätehuollon toimintamallin ja käytäntöjen kehittäminen. Hanke syntyi siitä, että pitkäaikaisen sopimuksen kaupungin kanssa saanut yritys otti yhteyttä työsuojelutoimistoon prosessiensa kehittämiseksi. Alalla on huomattavan paljon työtapaturmia.

Näistä kirjoitan jatkossa.

São Paulon yliopisto ja Fundacentro

Faculty of Public Health, Unversity of São Paulo. Tiedekunnan edessä on kaunis puisto.

Vuonna 1934 perustettu São Paulon yliopisto on Brasilian suurin ja arvostetuin, ja Wikipedian mukaan se on myös Latinalaisen Amerikan paras yliopisto. Opiskelijoita on yhteensä yli 90 000. São Paulon yliopisto pärjää hyvin myös kansainvälisissä vertailuissa. Kaksitoista Brasilian presidenttiä on valmistunut sieltä. São Paulon kaupungin ohella sillä on kuusi kampusta muissa São Paulon osavaltion kaupungeissa, se on julkinen osavaltion yliopisto. Eräs yliopiston 26:sta tiedekunnasta (tai koulusta) on julkisen terveyden tiedekunta (Faculdade de Saúde Pública). Tutkimushanke, jossa työskentelen, on tämän tiedekunnan koordinoima.

Suomen Työterveyslaitosta vastaava instituutio Brasiliassa on Fundacentro.  Sen tehtävänä, vapaasti suomennettuna, on tuottaa ja levittää tietoa työturvallisuudesta, -terveydestä ja –ympäristöstä, ja levittää sitä yhteiskunnan sosiaalisille toimijoille näiden teemojen integroimiseksi taloudellista kasvua, sosiaalista tasa-arvoa ja ympäristönsuojelua edistävään johtamiseen. Fundacentrolla on yksikköjä 11 osavaltiossa (osavaltioita on yhteensä 26) ja se on suoraan paikallisen Työ- ja elinkeinoministeriön alainen. Se  on kolmikantaisesti johdettu, johtokunnassa on työnantajien ja työntekijöiden edustukset.  Täkäläinen tutkimushankkeemme tekee yhteistyötä Fundacentron kanssa muun muassa Brasilian työtapaturmafoorumin kehittämiseksi.

Koulussa -opettajien työn kehittäminen

Yksi meneillään olevista kehittämishankkeista koskee ala-asteen opettajien työtä. Lähtökohta kehittämiselle oli opettajien poissaolot syystä tai toisesta. Käytäntö on, että poissa olevan opettajan oppilaat jaetaan muihin luokkiin. Tää on tietysti kuormittavaa vastaanottaville opettajille, varsinkin kun sijaistettavat oppilaat voivat olla eri-ikäisiä kuin oman luokan oppilaat.

Olin mukana viime viikolla tämän koulun kehittämistapaamisessa. Oppilaat ovat 5-11-vuotiaita ja koulupäivä on jaettu kolmeen vuoroon josta kukin kestää neljä tuntia. Ensimmäinen vuoro alkaa klo 7 aamulla, toinen klo 11 ja kolmas klo 15. Joka vuorossa oppilaat saavat täyden aterian. Lisäksi he saavat ilmaiseksi koulupuvut, T-paidan ja -shortsit, jotka ainakin tässä koulussa olivat sinivalkoisia.

Luokissa on 30-35 oppilasta. Opettajat voivat opettaa joko yhtä tai kahta vuoroa, ja jotkut opettajat voivat käydä kahdessakin koulussa samoina päivinä. Heidän työhönsä kuuluu suunnittelutunteja joista osa tehdään koulussa, osa kotona. Opettajien tehtäviin kuuluu myös oppilaiden terveyteen liittyviä asioita kuten näön tarkastaminen vuosittain. Ympäristön turvattomuuden takia oppilaita ei saa päästää yksin pois koulusta. Kaikki tuodaan ja haetaan.

Kyseinen koulu oli suhteellisen köyhällä alueella voimakkaasti kasvavan kaupungin laidalla, ei kuitenkaan slummialueella. Aidatulla koulun pihalla oli leikki- ja kiipeilytelineitä mutta se oli hyvin pieni ottaen huomioon että kussakin vuorossa on yli 300 oppilasta. Luokkahuoneet ja kirjasto olivat melko hyvin varustettuja ja seinillä oli oppilaiden töitä.

Kehittämishanke kokoontuu kerran viikossa yhden tunnin ajan. Se on yksi opettajien työhön kuuluvista suunnittelutunneista. Aiemmin opettajaryhmä on tutkijoiden kanssa kartoittanut varsinkin opettajien poissaoloihin liittyviä ongelmia, ja viime tapaamisissa on ollut menossa koulun ja opettamisen historian tutkiminen. Tätä varten eri tapahtumia on hahmotettu aikajanalle. Tällä kerralla janalle lisättiin uusia tapahtumia. Tutkija levitti seinälle opettajien aiemmin tekemän fläpin hyvän opettajan työn tavoitteista ja kysyi: mitkä aikajanan tapahtumista ovat edistäneet tavoitteita? Mitkä taas ovat hidastaneet niitä? Näistä ehdittiin puhua jonkin verran ja ne jäivät kotona mietittäviksi. Ryhmä vaikutti olevan aktiivisesti mukana keskustelussa ja useat ihmiset kävivät kirjoittamassa aikajanalle jotain.

Tilaisuuteen kuului myös kahvi paikallisine hyvine pullineen, ja lopuksi vielä täytekakkua, koska sattui olemaan opettajien päivä 15.10. (dia dos professores). Paljon keskustelua ja suukkoja.

Kotimatkalla autossa toinen tutkija kertoi, että opettajien palkka on brasilialaisittain aivan kohtuullinen, ja että nyt loppuvuonna poissaolokäytäntöön tulee muutos: koulu palkkaa sijaisia poissa olevien opettajien tilalle. Tällä viikolla tutkijat ovat käyneet havainnoimassa ja videoimassa opetusta luokissa.

Työsuojelua

Yhdessä kunnallisessa työterveys- ja työsuojelutoimistossa (portugaliksi Centro de Referência em Saùde do Trabalhador) on aktiivisia ja osaavia työntekijöitä, jotka ovat kehittäneet toimintaansa uusia työkaluja. Vajaa vuosi sitten siellä toteutettiin muutoslaboratorio, jossa työntekijät kehittivät toimistolle uuden toimintamallin. Viime torstaina siellä alkoi uusi muutoslaboratorio, jonka tarkoituksena on arvioida ja kehittää edelleen uutta toimintamallia.

Toimiston tehtäväkenttä on laaja. Se sisältää tapaturmien analyysin ja raportoinnin ja ilmeisesti myös sanktiot, tarkastukset ja neuvonnan, yleisen viestinnän ja koulutuksen sekä käsittääkseni myös hoitopuoli on jotenkin mukana. Työntekijöitä on yhteensä noin 25. Kaupungissa on paljon teollisuutta ja myös tapaturmia. Ymmärsin että tänä vuonna 2015 on ollut neljä kuolemantapausta. Koska resurssit ovat pienet ja tarvetta on paljon,luonnollisesti on tärkeää miettiä, mihin panostetaan, mihin ei.

Nyt kokeiltava uusi toimintamalli perustuu tiimityöhön edellisen hierarkkisen ja yksilöllisen työskentelyn sijaan, jossa johtaja määräsi, kuka menee minnekin ja milloin. Uuden mallin myötä toiminta jaettiin kolmeen osa-alueeseen: kiireellinen toiminta (emergent actions), suunniteltu toiminta (planned actions), ja informaatiokeskus. Hieman myöhemmin mukaan tuli neljäs osa-alue, pysyvä koulutus (permanent education).

Ensimmäiseen muutospajaan osallistui aktiivisesti noin puolet 25 työntekijästä. Kun toimintamalli oli suunniteltu, koko henkilöstön voimin keskusteltiin ja päätettiin,lähdetäänkö sitä koko henkilöstön voimin kokeilemaan. Päätettiin lähteä.

Uuden muutoslaboratorion ensimmäistä tapaamista suunniteltaessa tiedettiin, että osa työntekijöistä on edelleen innoissaan uudesta mallista ja toteuttaa sitä, mutta osa on kriittisiä ja epäileväisiä eikä uusi toimintamalli ole vielä joka suhteessa käytössä eikä valmis.

Olin mukana ensimmäisessä tapaamisessa. Sen tarkoituksena oli nosta esiin erilaisia näkemyksiä ja ääniä uuden toimintamallin hyvistä ja huonoista puolista. Välineenä oli yksinkertainen taulukko: listat hyvistä ja huonoista puolista. Minun tehtäväni oli yhtäältä tarkkailla vuorovaikutusta, toisaalta tukea fasilitoivaa tutkijaa joka oli ensimmäistä kertaa vetämässä muutoslaboratoriota.

Vaikka ymmärsin keskustelusta hyvin vähän, oli helppo havaita äänten moninaisuus, joka kertoo kohteen moninaisuudesta. Uuden toimintamallin kannattajat näkevät, että kehittämisen suunta on emergentistä toiminnasta suunnitelmalliseen, ennakoivaan valvontaan, jolloin kyetään paremmin kerryttämään tietoa vaarojen taustatekijöistä eri aloilla. (huom. etten ole pitkän linjan työsuojeluasiantuntija). Toisaalta, informaatiokeskus ei ole vielä valmis ja vaatii kehittämistä.Toiset taas painottivat enemmän tapaturmien selvittämistä ja emergenttiä toimintaa. Ymmärrän että keskeinen ero on portugalin sanojen 'fiscalização' ja 'vigilância' välillä. Käsitän että edellinen on tapaturmien jälkeistä toimintaa johon liittyy mm sakkoja ja raportointia, jälkimmäinen on työsuojelutarkastuksia joilla on ennaltaehkäisevä ja ehkä neuvovampi luonne. Ryhmä oli keskustelussa erittäin aktiivinen, heillä oli paljon toimijuutta ja osaamista. Erilaisista äänistä huolimatta, näin fasilitoija-tutkija minulle kertoi, yleinen näkemys on, että toiminan kehittämisen suunta pitkällä tähtäyksellä on suunniteltuun, ennaltaehkäisevään toimintaan päin.

Tapaamisen lopuksi suunniteltiin, millaisista konkreettisista tilanteista kannattaisi kerätä aineistoa seuraavaa kertaa varten, jotta päästään paremmin puhumaan uuden toimintamallsta. Yksi esimerkki missä malli toimi hyvin, toinen missä se toimi huonosti. Seuraava tapaaminen on kahden viikon kuluttua.

Ergonomian kongressi

Kongressi oli São Paulon yliopiston politeknisessä koulussa Butantã-yliopistoalueella 11.-12.11.2015. Kaksipäiväisessä tapahtumassa oli mukana satakunta ihmistä. Olin mukana key note-esityksellä kehittämisinterventioita käsittelevässä sessiossa. Esitin muutospajan periaatteista esimerkillä, jossa perheneuvolassa kehitettiin ja otettiin käyttöön sekä tuottavuutta että työhyvinvointia parantava uusi käytäntö. Sekä tutkijat että käytännön ihmiset olivat kovin kiinnostuneita menetelmästä.

Kongressipapereiden kirjoittamista

Nyt on kova tohina, kun LM-tutkijaporukalla valmistellaan lyhyitä artikkeleita Brasilian Ergonomiajärjestön kongressiin 2016. Siellä on muutoslaboratoriosta oma sessio. Olen mukana viiden paperin kirjoittamisessa, ne on portugaliksi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun brasilialaisia muutoslaboratorioita esitellään näin laajasti, viidestä täkäläisestä interventiosta. Maanantaina 14.12. on LM-tutkijoiden tapaaminen, minun valmistelema, jossa teemoina mm. kaksoisstimulaatiomenetelmä ja lähikehityksen vyöhyke. Ja illalla on joku confraternização, lienee ehkä jotain pikkujoulun tyyppistä.

Koruteollisuuden verkosto - (epä)luottamusta

Yhdessä São Paulon valtion kaupungissa on aivan maailmanlaajuisestikin huomattavan kokoinen korutuotannon keskus. Se herätti jo kymmenen vuotta sitten työsuojelutahojen epäilyjä lapsityövoiman käytöstä, kun työvaiheita on ulkoistettu kodeissa tehtäviksi. Työsojelututkijat tekivät koululaisille  kyselyn, jonka mukaan huomattava määrä, yli 8000 lasta ja nuorta työskenteli koulun ohella korujen valmisteluksessa, keskimäärin 6,9 tuntia päivässä. Koulutyön kärsimisen ohella työhön liittyy kemikaalisia, fyysisiä ja ergonomisia riskejä.

Nämä uutiset herättivät paljon huomiota sekä paikallisesti että kansallisesti. Niiden seurauksena julkisen sektorin toimijat yhdessä järjestäytyivät lapsityövoiman käyttöä vastaan, mutta paikalliselle korualalle sillä oli huonoja seurauksia, muun muassa pankit supistivat lainoituksiaan.

Tässä vaiheessa työsuojelutoimijat ja -tutkijat ymmärsivät, ettei julkisen sektorin toiminta riitä. Mikäli haittoja halutaan saada vähennettyä organisoimalla tuotantoa uusin tavoin, on tehtävä yhteistyötä alan yritysten kanssa - jotka edellä mainituista syistä kuin myös Brasilian historiasta ja tilanteesta johtuen eivät välttämättä luota julkisiin toimijoihin, joilla on valta rangaista laittomuuksissa. Varsinainen ongelma (joidenkin täkäläisten tutkijoiden mukaan) on ulkoistaminen ja informaali prekariaatti työ, ei lapsityövoima.

Loka-marraskuussa 2015 tätä luottamusta tai ainakin keskusteluyhteyttä yritettiin rakentaa uudestaan muun muassa neuvottelemalla työnantajapuolen ammattiliittojen kanssa.  Siinä onkin saavutettu hyviä tuloksia rakentamalla 'yhteistä kohdetta' eli niitä näkökulmia joiden varaan yritysten ja työsuojelupuolen kehittämisyhteistyötä voitaisiin rakentaa. Laatu on yksi mahdollinen yhteinen kohde.

Samaan aikaan julkisilla tahoilla on halu tukea niitä ennen kaikkea naisia, jotka kodeissa valmistavat koruja. Kiinnostusta on ollut järjestää heillekin oma muutoslaboratorio. Mutta, jos samat tutkijat työskentelevät osin informaalisti alihankkijoina työskentelevien naisten kanssa, vaikeuttaako tämä yhteistyötä näiden yritysten ja työnantajien kanssa?

Tutkijoidenkin toimilla on poliittinen ulottuvuus, jolla voi olla ennakoimattomia seurauksia. Sen takia kehittämisinterventiotutkimus voi olla hankalaa täällä, vaikka tarvetta ja kiinnostusta on paljon.

Täällä, erilaisissa oloissa, huomaa miten suomalainen työelämän ja työhyvinvoinnin kehittämisen retoriikka on hyvin yhteistyötä tukevaa.

(20.1.2016)

SUS eli yhtenäinen terveysjärjestelmä

Tämä teksti kuuluisi oikeastaan Brasilia-lukuun 2, mutta koska terveydenhoito on niin kiinteästi mukana täkäläisessä työssäni, olkoon tässä.

1980-luvulla Brasilian diktatuuri loppui, ja osana uutta perustuslakia vuonna 1988 Brasiliaan luotiin integroiva, yleinen ja tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tarjoaa koko väestölle kaikki palvelut ensiavusta elintensiirtoon. Brasiliassa on maailman suurimmat ilmaiset terveyspalvelut. Perinteisesti liittovaltio maksaa puolet kuluista, osavaltiot ja kunnat jakavat toisen puolen. Käytännössä valtio, kunnat, järjestöt ja yksityiset ovat kumppaneina toteuttajia. (Ainakin São Paulossa kaupunginosalla on OS-elin, joka hankkii palvelut).

Monet valittavat, että järjestelmä on periaatteessa hyvä, mutta se ei kykene vastaamaan kysyntään. Jotkut eivät pidä julkisen ja yksityisen sekajärjestelmästä. Ja ainakaan työtapaturmapotilaiden kohdalla palvelujen integrointi toimii huonosti - tästä on suunnitteilla kehittämisinterventio tässä tutkimushankkeessa.

En ole muuten käyttänyt täällä terveyspalveluja, paitsi kävin ottamassa keltakuumerokotuksen ennen matkaa Foz do Iguacuhun. Odotus kesti 10-15 min, eikä maksanut mitään, toimi loistavasti! (21.1.2016).

Tiedekunnan ja kouluterveyskeskuksen yhteistyö

Olen syksyn (siis Suomen syksyn) mittaan ollut melko tiiviisti mukana suunnittelemassa rajanylitysinterventiota kansanterveyden tiedekunnan ja koulutuksellisen terveyskeskuksen yhteistyön tutkimiseksi ja kehittämiseksi. Viikottaisissa tapaamisissa on ollut terveyskeskuksen työntekijöiden ja professoreiden ohella myös opiskelijoita ja terveyskeskuksen työntekijöitä. Aivan viime vuosina suhde, ja varsinkin terveyskeskuksen tilanne kriisiytyi. Tiedekunta maksaa osan kouluterveyskeskuksen toiminnasta, mutta käyttää sitä melko vähän. Intervention yhtenä osana selvitettiin historiallisia syitä kriisille.

Tiedekunta tai oikeastaan sen edeltäjä Hygienian laitos on perustettu jo 1918, ja 1925 sen yhteyteen perustettiin juuri tämä kouluterveyskeskus yhtäältä tarjoamaan terveyspalveluja väestölle (toteutti näin yliopiston yhteiskunnallilsta tehtävää ja vastuuta) ja toisaalta tarjoamaan kenttätyötä opiskelijoille. Aluksi kouluterveyskeskus, joka oli Brasilian ensimmäinen, malliesimerkki muille, toimi tiedekunnan kanssa samoissa tiloissa. Myöhemmin se muutti kauniiseen naapuritaloon, jonka Tarsila-niminen taiteilija lahjoitti tähän tarkoitukseen.

Vuonna 1988 yliopisto, ja näin myös tiedekunta, muutti strategiaansa tutkimus- ja opetuspainotteiseksi. Professoreja ja dosentteja arvioitiin julkaisujen määrän perusteella. "Neuvontaa", tai siis yliopiston yhteiskunnallista tehtävää ei jätetty pois, mutta se vain jäi muun strategian jalkoihin. (Täällä yhteiskunnallinen vastuu on vähän isompi juttu kuin Suomessa koska ongelmat ja epäkohdat ovat niin suuria). Samana vuonna astui voimaan tuo yllä kuvattu SUS. Kouluterveyskeskus identifioitui edelleen arvostettuun yliopistoon eikä lähtenyt mukaan kunnalliseen SUSiin. Tämä oli kuitenkin haitta myös tiedekunnan ja kouluterveyskeskuksen suhteelle, sillä juuri SUS tarjoaisi opiskelijoille oikeanlaisen kentän harjoittelua varten.

Nämä lienevät pääsyyt vuosia ja vuosikymmeniä kestäneelle yhteistyön hiipumiselle. Interventiossa on mallinnettu lähikehityksen eri vaihtoja ja niistä on keskusteltu tiedekunnan ja kouluterveyskeskuksen johdon kanssa. (21.1.2016).

 

Jätehuoltoa

Jätepusseja kerättäväksi. Joskus ihmiset tai eläimet avaavat tai rikkovat pusseja.

Brasilian tavallisessa jätteidenkeruutavassa asukkaat vievät jätteet muovipusseissa kadunvarteen, josta ne kerätään pois. Jäteauto kulkee hitaasti katua, sen perässä on 2-3 jätteidenkerääjää jotka käyvät noukkimassa pussit ja heittävät ne jätekuorma-auton kyytiin. Työ on fyysisesti todella raskasta: kerääjille voi päivän mittaan tulla kymmeniä kilometreja juoksua. Tapaturmia voi aiheutua, ja aiheutuukin, jätteistä ja liikenteestä.

Työsuojelua-tekstissä kuvattu CEREST kiinnostui oman kaupunkinsa jätehuollosta sen suurien tapaturmatilastojen takia. Kaupunkiin on juuri valittu pitkäaikaisella sopimuksella uusi yritys hoitamaan katujen lakaisua sekä jätteiden keruuta ja lajittelua. CEREST kävi neuvotteluja yrityksen kanssa työturvallisuudesta ja ehdotti USPin tutkijoille, että yritys voisi olla kiinnostunut muutoslaboratoriosta toimintansa kehittämiseksi sekä terveys- ja tapaturmariskien vähentämiseksi.

Muutoslaboratoriota (ML) suunniteltiin lokakuun 2015 kurssilla huolellisesti. Kehitettäväksi toiminnaksi valittiin jätteiden kerääminen sen suurten riskien takia. Kunta ML-ryhmään kutsuttaisiin jätteiden kerääjiä ja heidän esimiehiään. Rinnalla toimisi ML-suunnitteluryhmä, jossa olisi mukana yrityksen johdon ja ML-ryhmän edustajat sekä alan kunnallinen asiantuntija.

Yrityksen kanssa muutoslaboratoriosta neuvoteltaessa apuna käytettiin valokuvaa jätteidenkeruutilanteesta. Valokuva kirvoitti hyödyllisen keskustelun tästä ydintoiminnasta ja sen kehittämismahdollisuuksista.(31.1.2016).

Uusia interventiosuunnitelmia - orjan kaltainen työ tekstiiliteollisuudessa

Muutoslaboratorio menetelmänä herättää kiinnostusta erilaisten työelämän ongelmien tai epäkohtien ratkaisemisessa. Opiskelijat tai jo työssä käyvät ihmiset voivat suunnitella ja toteuttaa opinnäytetöitä tuntemiltaan aloilta. Muutoslaboratorioseminaareissa on ollut esillä tutkimusaihe tekstiiliteollisuuden työn kaksinkertaisesta näkymättömyydestä -yhtäältä käytetään nanomateriaaleja, joiden vaikutuksia ei vielä tiedetä, ja toisaalta  käytetään ulospäin näkymätöntä orjatyövoimaa.

Orjuus on voimakas sana johon kuitenkin Brasiliassa on perinteitä. Brasilian lainsäädäntö puhuu orjuuden kaltaisesta työstä (trabalho análogo a escravo), jossa pakottavia epäinhimillisiä terveyden tai elämän vaarantavia psykologisia, fyysisiä, maantieteellisiä, sosiaalisia tai taloudellisia toimia kohdistetaan työntekijöihin. ILO puhuu pakotetustaa työstä (trabalho forçado).Tiedetään, että orjuuden kaltaista työtä tehdään São Paulon metropolialueen tekstiiliyrityksissä. Työntekijät voivat olla bolivialaisia tai haitilaisia, he voivat asua tehdassaleissa eivätkä pääse pois koska yritys pitää heidän passejaan. Tähän liittyy ihmiskauppa ja velkariippuvuus: työntekijät joutuvat maksamaan palkastaan matkansa.

Ammattijärjestöt, kunnalliset toimijat, useat järjestöt  ja kuulemma myös yrityksetkin ovat kiinnostuneita löytämään ratkaisuja tähän ongelmaan. Hintakilpailu Kiinan ja Intian kanssa on kuitenkin kovaa.