Ruokaa! (uusimmat alla, 31.1.2015)

Aamupalani 10.10. Persikkanektaria,kahvia. Leivän päällä juustoa, eräältä professorilta saatua luomuguavahilloa ja vihreää paprikaa. Kookosjugurttia.

São Paulo on tunnettu hyvistä ravintoloista ja ruuasta. Kulttuurinen monimuotoisuus on vaikuttanut gastronomiaan,ja täällä ruoka on todella hyvää!

Veden puute São Paulossa

Pitágoras Lopes Goncalvesin maalaus Quase tudo que e imenso lembra o mar (Melkein kaikki valtavankokoinen muistuttaa merta). Modernin taiteen museo, Ibirapuera, São Paulo.

Täällä on pula vedestä. Guarulhosista 19.9. tullessa taksikuski kertoi, että syyskuun jossain vaiheessa tilanne näytti aika pahalta, mutta sitten onneksi tuli sateita ja metropolin ympärillä olevat vesivarastot täyttyivät. Vesipula on tyypillisesti pahimmillaan tähän aikaan eli keväällä syys-lokakuussa. Kesällä eli joulu-tammikuussa tulee voimakkaita sateita.

Eräs yliopiston professori kertoi, että kun hän muutti São Pauloon 47 vuotta sitten, kaupunki oli tunnettu iltapäivisistä tihkusateista. Nykyään sateet ovat voimakkaita, mikä ei ole hyvä, koska ne aiheuttavat eroosiota ja tulvia.

Vesipulasta huolimatta vettä ei säännöstellä. Tämän asunnon vuokranantaja kehottaa vuokralaisia säästämään vettä suíhkussa, WC:ssä ja pesemällä suurempia pyykkimääriä kerrallaan. Myös ulko-ovessa muistutetaan asukkaita veden säästämisestä.

Vaikka on kuuma ja koko ajan hiki,  yritän käydä suihkussa vain joka toinen päivä ja muuten pyyhin ihon kostealla pyyhkeellä.

Bahialainen Aracajé Tradicional

Kotikadullani on kuten sanottua todella paljon ravintoloita. Yksi niistä tarjoilee bahialaista ruokaa. Bahia on yksi Brasilian osavaltioista, rannikolla São Paulosta koilliseen ja sen pääkaupunki on Salvador. Arvelin, että tämä on hyvä ravintola, koska se on mainittu  kaupungin turistitoimiston 'Lokakuun ruokaviikot'- oppaassa. Lauantaisin paikka on tupaten täynnä. Eräänä päivänä töitten jälkeen päätin kokeilla, vaikkei ollut nälkä. Tilasin sitruunamehun (paljon sokeria muttei se hirveästi haitannut) ja tuon perinteisen Aracajén, joka oli alkuruoka halvimmasta päästä (15 realia eli ehkä noin 3,5 euroa). Ruokalistan mukaan se sisältää mustasilmähernettä, sipulia, valkosipulia ja Dendêöljyä, mitä se sitten lieneekään.

Annos oli positiivinen yllätys. Mukana oli pyöreä, ulkopinnalta kevyesti rasvassa paistettu sämpylä tai ainakin sen näköinen. Mutta, sen maku oli yllätys, eli hämmennys: onko tämä tehty jauhosta vai kalasta? Myöhemmin kuulin tuttavalta että se sisältää katkarapua. Saviruukussa oli kolmea erilaista täytettä: kellertävää, kookosta sisältävää tahnaa joka saattoi olla tehty herneestä, valkosipulisia katkarapuja ja ihanaa, raikasta tomaatti-sipulisalaattia viinietikkaisessa kastikkeessa. Oli kyllä oikein hyvää, ja tietysti myös rasvaista.  Vielä yölläkin tuntui että onpas syöty. Ja tämä oli vain alkupala. Kannattaa mennä nälkäisenä.

Arabialaisessa ravintolassa

Ruokasarja jatkuu. Alkaa olla jo perinne että käyn lauantaisin eli vapaapäivänä syömässä jossain uudessa ravintolassa. Tänään kokeilin omassa kotikorttelissa olevaa arabialaista ravintolaa.

Se on lounasravintolatyyppinen, mikä täällä tarkoittaa sitä, että seisovassa pöydässä on tarjolla monenlaista, joista ruokailija poimii mitä haluaa. Kassalla on vaaka, hinta määräytyy painon mukaan. Yksinkertaista ja näppärää.

Söin yrttipitoista (saattoi olla persiljaa) cuscus-salaattia, viininlehtikääryleitä,tummaksi paistettua riisiä jossa oli päällä paahdettua sipulia, lihapullia (hieman raakoja sisältä), ja kahta erilaista tahnaa (joista toinen makeahko, oli tehty sesaminsiemenistä, ja toinen oli savustetun makuista enkä erottanut, mistä se oli tehty), falafelin, riisi-porkkanalaatikkoa ja punertavaa laatikkoa joka näytti aivan raa'alta jauhelihalta. Maistoin jälkimmäistä ja kyllä, se oli jauhelihaa, lähes maustamattoman makuista.

Ruokailun aikana ravintolassa suuri ryhmä juhli tytön synttäreitä: lauluja laulettiin, hurrattiin, taputettiin käsiä ja syötiin kakkua. (kirj. 7.11.2015)

Lämpötila

Luzin puisto, São Paulo

Kuten kerroin, tänne tullessamme aurinko paistoi ja jo aamusta lämpötila oli +34 C-astetta. Tämä oli yllätys, kun piti vasta olla kevät - kesä koittaa vasta joulu-tammikuussa. Lämpötila on vaihdellut sen jälkeen useita kuumia kausia, muutamia jopa viileitä niin että yöllä on tarvinnut vetää peitto päälle. Onneksi viime aikoina on ollut myös monia kausia mukavaa +23-+26 lämpötilaa. Kun tällöin menee ulos, tuntuu oikein miten keho/ruumis on harmoniassa tämän lämpötilan kanssa.

Sampa eli Sâo Paulo-osavaltion pääkaupunki jossa asun, on noin 600-1000 metrin korkeudessa joten se on viileämpi kuin ympärillä olevat monet muut kaupungit. Sampassa ei välttämättä ole asunnoissa ilmastointia, kun taas muualla se on yleisempää. Sisälämpötila seuraa aika hyvin siis ulkolämpötilaa. Pyöriviä tuulettimia on kuitenkin yleisesti joka paikassa, myös minun huoneessa. Ostoskeskukset, elokuvateatteri ym. on ilmastoituja.

Kuumassa pitää opetella olemaan ja liikkumaan niin, että tuottaa mahdollisimman vähän lämpöä. Hidasta kävelyä. Jatkuvaa veden tankkausta. Hien virtaamiseen tottuu.

Joskus lämpötila voi muuttua nopeastikin: aamupäivällä kuuma, ja yht'äkkiä iltapäivällä viilenee niin että pitää kaivaa pitkähihainen vaate päälle.

Suomessa vaatteiden tarkoitus on pitää lämpö ihon lähellä. Täällä tekstiilit ja kuidut on tehty viemään lämpöä pois.

Huomaatteko miten oheinen kuva huokuu kumuloitunutta kuumuutta?

 

Uutisia 12.1.2015

Joululomalla ja sen jälkeen on ollut aikaa ja kielitaitoa lukea sanomalehtiä. Brasilialla menee aika huonosti. Inflaatio on 10,67%, joka on ennätys 13 vuoteen. 3.1. Estado de São Paulossa oli kooste eri ekonomistien näkemyksistä taloudellisesta tilanteesta: kukaan ei osannut odottaa, että vuoden 2015 taloudellinen käänne olisi niin äkillinen ja syvä. Taloudellinen kasvu 2015 oli jotain miinus 3,5 % luokkaa BKT:sta.

Suuren inflaation syitä ovat hintojen nousu (varsinkin sähkö ja öljy), realin huono kurssi, ja hallituksen toimet. Valtiovarainministeri on vaihtunut 2015 aikana kolme kertaa.

Presidentistä Dilma Roussefista ei kovin paljon pidetä. Syksyn mittaan on ollut mielenosoituksia ja häntä vastaan (Joulu ilman Dilmaa!), mutta myös hänen puolestaan, ja uutisissa on paljon keskusteltu virkasyytteestä.

Petrobras-korruptiosotkut jatkuvat. Tänään Petrobrasin entinen johtaja sai jonkun oikeustuomion.

Tänään Avenida Paulistalla ja sen läheisyydessä oli toisen kerran mielenosoitus julkisen joukkoliikenteen hinnannostoa vastaan. (Tammikuun alussa perusmaksu nousi 3,50 realista 3,80een). Seurasin sitä livenä portugalinkieliseltä GloboNews-kanavalta. Välillä oli naamioituneiden aiheuttamia mellakoita jonka takia mukana oli valtava joukko sotilaspoliiseja (? policia militar), ampumista ja savupommeja. Käsittääkseni se sitten rauhoittui, poliisit suojeli laidoilla kadulla kulkevia mielenosoittajia. Äsken tosin ulkoa kuului ampumista, mutta sitä nyt kuuluu aina silloin tällöin. Tästä on matkaa Avenida Paulistalle, joka on Sampan keskeinen kauppakatu, ehkä 2,5 km.

Kerran eräs taksikuski kysyi, mistä olen tullut. Kun hän kuuli, että Suomesta, kuohahti, että mitä ihmettä varten tulet sieltä tänne Brasilian ruutitynnyriin? Minä: meillä on vain yksi yhteinen maailma. Taksikuski naurahti, sanoi että Brasiliassa kaikki poliitikot ovat roistoja. Minä: sitten teidän pitää valita parempia poliitikkoja. Taksikuski: meillä brasilialaisilla on  kahtaalle jakautunut sielu.

Taksikuskin spontaani ruutitynnyri-tunnekuohu oli mieleenpainuva.

 

 

 

Turvallisuus

Vaikka São Pauloa on viime vuosina kehitetty turvallisemmaksi, se on edelleen melko vaarallinen kaupunki.

Päiväsaikaan keskustan kaupunginosat ovat melko turvallisia, tosin aivan keskusta (Sé) ei niin turvallinen. Pimeän tullen tilanne on toinen, kannattaa liikkua vain sellaisilla kaduilla joilla on ihmisiä ja elämää, eli baareja ja ravintoloita. Mieluummin taksi kuin kävely, minua neuvottiin.

Tapasin saksalaisen naisen, kv-firman johtajan vaimon, joka ei saanut käyttää edes tavallista taksia, vaan hänen piti liikkua oman kuskin kanssa autossa jossa on luodinkestävät ikkunat. Hän oli vähän ahdistunut tästä rajoitteesta. Ja minä olin iloinen suuremmasta vapaudestani.

Turvallisuuden takia kannattaa pukeutua ennemmin normaalisti kuin hienosti. Ei ole outoa että reppuja kannetaan etupuolella. Yliopistossa oma huone pitää lukita aina kun astuu ulos, jopa silloin kun käy vessassa käytävän toisessa päässä.

Kun asuin Rua dos Pinheirosilla, rappukäytävän edessä kadulla oli metalliportti. Turvallisuutta lisäsi  rapun edessä olevan kioskin tutut myyjät, aamuseitsemästä iltakymmeneen. Rua Teodoro Sampaiolla asuin kiinteistössä jonne pääsee sisään vain kahden peräkkäisen metalliportin kautta (toista ei avata ennen kuin toinen on pantu kiinni, ks kuva). Vielä tämänkin jälkeen ala-aulassa oleva virkailija tarkkailee tulijoita ja menijöitä. Siivooja käy joka päivä, mutta asuntoon voi turvallisesti jättää rahaa, läppäreitä ja muuta.(31.1.2016).

Talous- ja yhteiskuntahistoriaa 1

O estado de São Paulo -lehdessä 3.1.2016 oli mielenkiintoisia juttuja Brasilian taloudesta. Luiz Schymura kirjoittaa eri vuosikymmenien kehitykseen vaikuttaneista suurista päätöksistä. Sotilasdiktatuurin jälkeen oli pitkä uudelleendemokratisoinnin kausi. Vuonna 1985 myös lukutaidottomille annettiin äänioikeus yleisissä vaaleissa. Tämä muutti radikaalisti valittujen edustajien käyttäytymistä, he alkoivat vastata tämän kansanosan esittämään kysyntään. Eräs seuraus oli kolme vuotta myöhemmin hyväksytty uusi perustuslaki, "kansalaisten perustuslaki", jossa huomioitiin uusia kansanosia, muun muassa yleisen terveydenhuoltojärjestelmän (SUS) myötä.

1994 alkaneen vuosikymmenen suuri saavutus oli onnistunut hyperinflaation voittaminen. Juuri köyhimmät kärsivät inflaatiosta eniten, koska heillä ei ole mahdollisuuksia lieventää hinnannousujen haittoja.

Seuraavalla vuosikymmenellä, alkaen 2004, tartuttiin sosiaalisen apartheidin ongelmaan. Valtio otti käyttöön useita toimia vähemmistöjen ja heikoimpien luokkien "kansalaistamiseksi". Eräs näistä kehitetyistä toimista on Bolsa Familia, sosiaalituki lapsiperheille. Perhe saa 200-300 realia kuussa, jos se sitoutuu viemään lapset kouluun ja rokotuttaa heidät. (Vertailun vuoksi: Brasilian minipalkka on 780 realia).

Schymuran mukaan mikään edellämainituista, ehkä hyperinflaation voittamista lukuunottamatta, osoittanut huomiota taloudellisen kasvun parantamiseksi. Ja nykyisessä huonossa taloustilanteessa demokraattisten tarpeiden hoitaminen ei ole mahdollista ilman huomiota talouskasvuun. Päinvastoin, voidaan joutua leikkaamaan aikaisempia (demokratisoitumisen) loistavia saavutuksia.

Talous- ja yhteiskuntahistoriaa 2

Samaisessa O Estado de São Paulo-lehdessä 3.1.2016 Marcos de Barros Lisboa ja Zeina Abdel Latif kirjoittavat julkisen ja yksityisen suhteesta Brasiliassa. Edellinen on Insperin, talous- hallinto- ja insinöörialojen koulutus-ja tutkimuslaitoksen hallituksen puheenjohtaja. Keskeinen ongelma, heidän mukaansa, on valtion "patrimonialismo". Sanakirja määrittää tämän käsitteen "hallintomuodoksi, joka ei erottele julkista ja yksityistä omaisuutta, ja joka perustaa sosiaalisen järjestyksen vaihtoarvollisten tuotteiden kokonaisuuteen" (http://www.priberam.pt/dlpo/patrimonialismo). Kirjoittajat käsittävät sen niin, että julkinen sektori koordinoi suurelta osin investointipäätöksiä, puuttuu vapaasti talousasioihin ja antaa valikoivasti etuuksia joillekin yrityksille, ja tämä kaikki vähentää kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä. Heidän mukaansa patrimoniaalisuus oli vähäisempää 1980- ja 90-luvuilla, mutta on lisääntynyt uudestaan 2009 jälkeen. Julkisten kustannusten kasvu lisää inflaatiota. Tarvitaan tuottavuutta ja kilpailua lisääviä uudistuksia. Yleiset (sosiaali)poliittiset ohjelmat kuten terveys ja koulutus pitää säilyttää, mutta pitää poistaa julkisten ohjelmien tehottomuutta, joka hyödyntää kaikkein suurituloisimpia.
 
Samoilla linjoilla on J.R. Guzzo Veja- -Retrospectiva 2015 -aikakauslehdessä (www.veja.com), 30.12.2015. Koko 200-vuotisen historiansa aikana Brasilian valtio on suojellut, palvellut ja rikastuttanut sitä vähemmistöä joka anta käskyjä  hallitukselleja ystävilleen, ja jotka maksavat hyvistä väleistään hallituksen kanssa. Poliitikkojen ensimmäinen käsky on pettää äänestäjiä jotka ovat tietämättömiä, köyhiä,ja välinpitämättömiä oikeuksistaan. Päätöksentekijät pitävät 'laki on sama kaikille'-periaatetta absurdina. Entinen presidentti Lula, Työläisten puolue PT (Partido dos Trabalhadores) ja nykyinen presidentti Dila Rousseff edustavat patrimoniaalista Vanhaa Brasiliaa. Nyt, Petrobrasin ja muiden korruptioskandaalien takia monet senaattorit ja muut merkkihenkilöt ovat vankilatuomion uhan alla. Vanha Brasilia ei ymmärtänyt, että vuoden 2015 todellinen taistelu oli Brasilian yhteiskunnan huomattavan osuuden ja Lula-ex-presidentin oligarkkisen yhteisön välillä. (31.1.2016).